perjantai 6. tammikuuta 2017

Uusi Vuosi Budapestissä

Maailman kymmenen kauneimman kaupungin joukkoon kuuluva Budapest on todellakin silmiä hivelevän upea myös talvikaudella. Jouluinen tunnelma vielä lisää kaupungin hehkua.

Vietimme kumppanini kanssa kaupungissa ihaa aikaa välipäivinä. Otimme siellä myös vastaan Uuden Vuoden 2017. Näin loppiaisena on hyvä aika vielä muistella matkan jouluisia tunnelmia.



Kaupungin halki virtaava legendaarinen, kaunis Tonava upeine siltoineen on tärkeä osa Budapestia. Joki jakaa kaupungin historialliseen Budaan ja moderniin Pestiin.


Hotellin aulassa vieraita odotti kokonainen kuusimetsä. Huurteinen ja kullalta kimalteleva.


Koristelu jatkui naapurustossa olevalla, kuuluisan Váci-kävelykadun päässä sijaitsevalla Vörösmartyn aukiolla. Koko aukio oli muuttunut jättikokoiseksi joulutoriksi aivan kaupungin sydämessä.






                          Marsipaani ja suklaakonvehdit kuuluivat makuelämyksiin.







Kürtőskalács - eräänlainen jättikokoinen, sokerikuorrutettu tikkupulla oli meille uusi tuttavuus. Se on alun perin kotoisin Romanian unkarinkielisiltä alueilta Transylvaniasta, mutta myöhemmin leivonnainen on pyritty EU:ssa rekisteröimään unkarilaiseksi erikoisuudeksi. 


Keski-Europpan markkinoilla vaikutteet ovat historian saatossa myös levinneet. Saksan Baumkuchen, Itävallan Prügeltorte, Ruotsin Spettekaka, Slovakian Trdelnik, Tsekin Trdlo, Liettuan RagoulisPuolan Sekacz ja Ranskan Gateau-a-la-broche ovat tämän herkun lähisukulaisia.



Sokerikuorrutuksen lisäksi pullaan sai valita myös toisen kuorrutteen, mm. vaniljan, suklaan tai pähkinärouhetta.



Me valitsimme pähkinät ja saimme kauniisti sellofaaniin käärityn höyryävän pullalämpimäisen mukaamme. Taivaallisen hyvää! Siitä ei pulla parane!  Ei ihme, että ihmiset jonottivat näitä torilla.




Ruoka oli muutenkin vahvassa roolissa joulutoreilla.


Makkaraa ja lihapatoja...


Perunaleivonnaisia...


Ja tietysti hehkuviiniä...








Pyhän Tapanin kirkko on Euroopan toiseksi suurin Vatikaanin Pietarinkirkon jälkeen. Tieto oli minulle uusi, mutta sisään päästyäni sain todistaa tätä ihan itse. Upea kirkkosali oli todellakin suuri.


Joulun tunnelma, kuuset ja tietysti perinteinen seimi olivat läsnä kirkossa.




Myös toinen upea ostokatu Andrassy Utca oli hienosti valaistu. Puistokadun kuuluisat puut olivat saanet omintakeisen kimurantin muodon, jossa puun perinteinen hahmo oli rikottu.


Kadun varrella sijaitsevan Valtionopperan kahvila oli myös saanut pop-up versionsa kadulle  - hieman erilaisena:)


Oopperatalon kupeessa loisti piparkakkukoristeinen joulukuusi pienen tarjoilumöksän kupeessa.


Tonavan rannalla sijaitseva Vidagó-konserttisali oli Uuden Vuoden juhlagaalan ja konsertin näyttömö. Loppuunmyyty sali kertoi pitkien perinteiden jatkumisesta.



Viisi ruokalajia  unkarilaisine viineineen pyöreiden pöytien ritareille. Opimme, että takavuosien "ei niin hienot egribikarverit" ovat vaihtuneet Unkarissa Euroopan laatuviinien kärkeen. Viininviljelyä on opittu ja siihen on panostettu. Pienet viinitilat myyvät kuitenkin tuotantosa lähimarkkinoille ja niiden kansainvälinen tunnettuus on jäänyt vähäiseksi. Vain Tokaji-viinit ovat tulleet suurelle yleisölle tunnetuiksi.




Myöhemmin illalla Vidagón musiikkisalissa kaikuivat Uuden Vuoden suositut sävelmät. Unkarilaiset Franzien Listzin ja Lehárin teokset sekä itävaltaisten Straussien valssit, polkat ja marssit kuuluivat ohjelmistoon. Orkesterin lisäksi lavalle nousivat operettilaulajat ja Valtion Oopperan balettitanssijat.

Juhlassa laskettiin vuoden viimeiset sekunnit ja kohotettiin juhlallisesti malja uudelle vuodelle. Suurista ikkunoista saattoi seurata Tonavan ylle lähetettyä ilotulitusta.


Matkalla juhlasta hotellille saimme ihastella vielä myöhäisen yön viimeisiä raketteja 
Vörösmartyn aukiolla.


Hotellin somistuksessa kohtasivat uusi ja vanha vuosi sulassa sovussa.



Juhlan jälkeen hotellissa vallitsi hilekaaos. Ja kuinka ollakaan uuden aamun valjetessa se oli taas tipotiessään.


Onnellista Vuotta 2017!


lauantai 6. elokuuta 2016

Rio de Janeiro - hökkelien Favela da Rocinha

Suurkaupunki Rion huikealta Corcovadon kukkulalta, Kristus-patsaan juurelta aukeaa huimat näköalat eri puolille kaunista maisemaa. Tarkkaan kun katsoo puun taakse kätkeytyy myös näkymä suuresta hökkelikylästä, Santa Martasta. Kylä tuli kuuluisaksi, kun Michael Jackson kuvasi siellä elokuvan "They Don't Really Care About Us". Turismin myötä yksi Rion väkivaltaisimmista faveloista muutti luonnettaan ja rauhoittui.


Kaikkiaan Riossa lähes viideosa asukkaista asuu hökkelikylissä, faveloissa, joita kaikkiaan on noin 700. Favelat ovat syntyneet historian saatossa. Alkuperäiset juuret johtavat orjuuden lakkauttamiseen 1800-luvun lopulle. Köyhät vapautuneet orjat tarvitsivat katot päänsä päälle. Seuraavien sukupolvien aikana hökkelikyliin muuttivat mm. kaupunkia raketaneet ihmiset, jotka halusivat asua lähellä työmaitaan.


Näin on vieläkin. Ihmiset asettuvat mieluummin vaatimattomiin faveloihin kuin matkustavat hienommista kodeista kauempaa työpaikoilleen. Suurkaupungin ruuhkissa työmatka-aika saattaisi helposti venähtää pariin tuntiin. Hökkelissä asuva ei maksa veroja. Palvelut ovat lähellä ja hinnat ovat edullisia. Brasilialaiselle luonteelle sopiva yhteisöllisyys löytyy helposti sukulaisten ja ystävien keskellä. Kaikki ei ole ankeata.
Surullista on väkivalta, huumekauppa ja pelko, jotka joissakin faveloissa ovat ottaneet vallan. Turistin on todella tärkeää tietää, mihin voi mennä ja mihin ei. Yksin ei pidä koskaan mennä sisälle favelaan. Kadulta poikkeavilta kysytään heti, mihin on matka ja asiattomia ei katsota hyvällä.


Favela löytyy myös heti Cobacapanan rannan tuntumasta.


Ipaneman huikean "kaksi veljestä" huipun rinnalla nousee rinteeseen Vidigalin favela. Asukkailla on upea näköala Ipaneman rannalle. Kylä on tunnettu boheemista elämästä, taiteilijoista ja musiikista. Yövalaistuksessa se on kaunis katsella.


Vieressä sijaitsee Rion suurin köyhien asuinyhteisö - Favela da Rocinha.
Se on kuin kaupunki minikoossa, kouluineen, kauppoineen, apteekkeinen ja autokorjaamoineen.
Ero on siinä, että vesi- ja viemärijärjestelmiä ei ole. Sähköt saadaan omatekoisilla
virityksillä ja virkavaltaa ei aina suosita.
Nimi Rocinha tarkoittaa pientä viljelmää ja sen taustalla on
paikalla aikaisemmin ollut appelsiiniviljelmä. 



Graffitien rinnalla on ihan tavallista mainontaa.


Kuntosalit ja sambakoulut ovat tärkeä osa elämää faveloissa. 









Vaaleanpunainen rakennus on täynnä asuntoja.






Meidän viranomaisilla on selvästi eri näkemys sähköasennuksista.
Mutta ei tämä aivan tavatonta ole, vastaavia virityksiä löytyy myös Aasian metropoleista.





Jalkapallo on suosittua. Rion neljästä tunnetusta jalkapalloseurasta Flamenco on monen favela-asukkaan suosikki. Myös samba ja sambakoulut ovat faveloiden "lahja" maailmalle.


Eri sukupolvet rinnakkain lukuhommissa.



Moottoripyörät olivat todella suosittuja kulkuvälineitä. Nopeita ja toimivia ahtailla kaduilla. 
Ne poukkoilivat myös muualla, Rion kaoottisessa liikenteessä autojen välissä. Ihme, että onnettomuuksia ei tapahtunut enemmän.














Koululaiset vaikuttivat iloisilta ja tyytyväisiltä. Opetuksen tasoa kuitenkin arvostellaan keskiluokassa. Lukutaito on tavoiteena, kielten opetusta tuskin on lainkaan. Paikalliset ovat oivaltaneet, että ainoa tapa nousta köyhyydestä on koulutuksen kehittäminen. Ja se on hallinnon kehityshankkeiden kärjessä. Matka on kuitenkin pitkä. Rocinhassa hökkeleiden vieressä sijaitsee kallis yksityiskoulu. Se saa elää rauhaisaa rinnakkaiseloa, koska se auttaa myös taloudellisesti alueen asukkaita.



Muita Rio de Janeiro -aiheisia postauksiani voit halutessasi lukea tästä.

Terveisin,