Vielä kerran nousimme suksille tänä keväänä. Vietimme vappua hiihtäen tunturissa Saariselän luonnonkauniissa maisemissa. Tunturin hiljaisuudessa mieli lepäsi ja keho rehki. Ei ollut tungosta ladulla, mutta hiihto-olosuhteet olivat vielä mitä parhaimmat. Ladut olivat huolletut ja aivan huippukunnossa.
Kausi lähestyi kuitenkin loppuaan. Monet ravintolat ja hotellit sulkivat ovensa joko tämän viikonlopun kynnyksellä tai sen aikana. Kaunispään huipulla sijaitseva uusi Star Arctic -hotelli sulki ovensa tänään, kun me poistuimme sieltä kauden viimeisinä asiakkaina.
Menossamme oli samalla kertaa hiihtämisen ja luonnon ihailun intoa sekä kauden lopun haikeutta.
Urho Kekkosen kansallispuiston hienot maisemat ovat kuitenkin aina auki ja ihailtavissa. Upeita tuntureita silmän kantamattomiin. Ja elämää luonnossa. Tällä kertaa näimme valkoisen jäniksen, joka kiisi pitkin valkoisena hohtavaa hankikantoa. Myös kuukkelin lensi eteenmme puun oksalle heti ensimmäisellä hiihdolla - ikään kuin toivottamaan meidän tervetulleiksi. Luttojoki oli jo osin sulanut ja saimme lukea sen asukkaista: taimenista ja jokihelmisimpukoista, raakuista.
Luonnonpuistossa, aivan hiihtoladun varrella sijaitsee myös Rumakuru, joka nimestään huolimatta on luonnonkaunis, jyrkkäseinäinen rotko, jonka jääkauden sulamisvedet ovat muovanneet.
Latukahvilat ovat tärkeä osa hiihdon tunnelmaa. Loppukaudesta myös monet kahvilat olivat jo lopettaneet toimintansa. Savottakahvila palveli onneksemme hiihtäjiä joka päivä. Kahvin, kuuman mehun, perinteisten itse paistettujen munkkien ja marjapiiraiden sekä leipäjuuston ääreen oli taivaallista kerta toisensa jälkeen istahtaa.
Ennen Savottakahvilaan päätymistä oli jo joka päivä urakoitu melkoinen savotta, hiihdetty pitkä lenkki. Luisteluhiihto pusertaa mehut hiihtäjästä kuin hiihtäjästä pidemmän päälle. Erityisen rankka on nousu Kiilopää-tunturin yli. Ja iloksemme myös Suomen Ladun Kiilopään kahvila oli avoinna, hiihtäjien kannustajana.
Aurinko helli meitä joka päivä hiihtolenkeillä, mutta keväinen sää on myös Lapissa oikukas. Välillä taivas tummeni ja aurinko peittyi pilveen. Satoi räntää ja lunta, joka hautasi alleen hetkellisesti myös terassimme.
Kevääseen kuului myös hernerokkasumu, kun pilvi laskeutui tunturin ylle.
Aavemainen tunnelma yhdistettynä lämpimän kostaan ilmaan oli jännittävä kokemus.
Ja sitten taas paistoi. Aurinko sai revontulien tarkkailuun rakennetut lasikatot hohtamaan.
Lapin ihmeitä oli myös seurata, miten aurinko ja kuu vaihtoivat illan hetkessä vuoroa.
Tätä valojen ja vivahteiden tunnelmaa ei voi sanoin kuvata.
Hiihdon jälkeen oli ihanaa istahtaa kylän keskustan hotellin aulaan tai omalle terassille.
Kaarnikkamehu on herkkuani ja ostin sitä Kuukkeli-kaupasta terassilla nautittavaksi.
Lapin suuri herkku - leipäjuusto - on uudistunut monen keittiömestarin käsittelyssä. Alkupalassa se saattoi yhdistyä muihin Lapin tapaksiin. Ja Michelin-kokki Jouni Toivasen suunnittelemalla listalla se päätyi vaahtona tapaslautaselle Åbyn näkkileivän kaveriksi.
Jälkiruokana juusto piiloutui filotaikinakarkkiin tai uppoutui kanelilla maustettuun kermaan.
Jäämeren kuningasrapu oli päätynyt monelle ruokalistalle: alkupala-lautaselle, kermaiseen keittoon sekä moussena ja vaahtona Inarin siian kaverina. Ilahduttavaa oli huomata, että Lapin omia raaka-aineita halutaan ja osataan hyödyntää monipuolisesti.
Saariselkä on tietysti myös paljon muuta kuin hiihtämistä.
Se on Euroopan pohjoisin hiihtokeskus myös laskettelijoille. Rinteet olivat loistavassa kunnossa. Viikonlopun aikana Saariselällä järjestettiin myös pulkkamäen MM-kisat.
Tarjolla on monipuolisesti erilaisia talven rientoja kelkkailusta, huskyajeluun.
Ja Saariselän kylä elää omaa elämäänsä myös turisteista ja turistikaudesta riippumatta.
Kyläkauppa Kuukkeli on auki joka päivä aamu yhdeksästä ilta yhdeksään. Alueen oma paikallislehti Inarilainen seuraa tapahtumia kylän raitilla. Yhteisöllisyys näkyy esimerkiksi puiden rungoissa. Ja kylän laidalla kohoaa oma pieni kappeli.
Pian alkaa Pohjolan yötön yö, mutta vappuaattona taivas vielä tummui ja antoi
täysikuun valaista aavemaisesti.
Jälleen kerran Saariselkä jätti sydämeen kaipauksen - sinne täytyy palata.
Terveisin,
