lauantai 30. heinäkuuta 2016

Livemusiikkia Rion Copacabanan korttelikuppilassa

Pikkuruinen Bip Bip on jo lähes 60 vuoden ajan koonnut yhteen Rion sambistoja ja illasta toiseen rakentanut uskomattomia musiikkielämyksiä. Silti taksi hakee pikkuista korttelikuppilaa ja yllättyy miksi kaksi turistia haluavat juuri tähän mitäänsanomattoman näköiseen paikkaan. Tulevat etuajassa ja vaikuttavat malttamattomilta. Vastaus on hyvän musiikin ja loistavan tunnelman vuoksi!


Live samba de mesa, jota soittajat kertyvät soittamaan pöydän ääreen on paikan vetonaula. Kaikkina muina iltoina paitsi lauantaisin ovet ovat auki. Musiikki alkaa puoli kymmenen maissa, yhdeksän jälkeen saattoi katsella soittajien saapumista, poskisuudelmia ja iloa. Ohjelmistossa on sambaa torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin, romanttista sambaa (crorinho) maanantaisin ja tiistaisin sekä bossanovaa keskiviikkoisin. Me olimme paikalla bossailtana.


Paikan omistaja oli lomalla Buenos Airesissa, mutta se ei menoa haitannut. Kaverit kokoontuivat yhteen ja pitivät putiikkia pystyssä, tietenkin:). Asiakkaat hakivat juomansa itse ja ilmoitti ne kirjaa pitävälle isännälle tai emännälle omalla nimellään. Lähes kaikki tunsivat toisensa ja listaan päätyi myös minun nimeni ja maininta Suomesta, kaukaisesta Pohjolan maasta. Juomat maksettiin lähtiessä ja maksuvälineeksi kävi vain käteinen. Musiikin kuuntelu oli maksutonta.



Mikä ihanuus, kun musiikki vihdoin alkoi. Huomasi heti, että muusikot olivat ammattilaisia.


Kuulin, että basisiti soitti leipätyökseen Rion sinfoniaorkesterissa. Tällä hän nyt irroitteli bossan rytmeillä. Vierellään huilisti, todennäköisesti samasta orkesterista.


Kitaristi oli soittanut sambaa varamaan nuoruudestaan saakka. Yhtä hyvin sujui myös illan teemamusiikki.


Laulajalla oli kaunis, sensuelli sopraano - juuri sellainen joka sopii hiljalleen keinuvaan bossa novaan. Ajattelin, että siinäpä moderni versio Ipaneman tytöstä.




Mukaan tuki toinen kitaristi, joka myös lauloi.


Musiikin tahdissa kävivät myös drinkkejä kirjanneen "kirjanpitäjän" kädet.


 Musiikki jatkui puoleen yöhön. Paikalle kertyi paljon yleisöä, jossa selvästi oli myös esiintyviä muusikoita. Yleisö lauloi hiljaa mukana. Taputukset korvattiin alueen asukkaiden viihtyisyyden vuoksi sormien napsutuksella.


Illan mittaan bändi kasvoi vielä muutamalla soittajalla.  
Poistuessamme  katupöydät olivat täynnä ja ringissä seisoi kymmeniä ihmisiä.

Cobacabanan kulmalla oli taksitolppa, päätimme noudattaa ohjetta ja ajaa taksilla lyhenkin matkan päässä olevaan hotelliin. Se oli rannalla turvallisinta yöllä. 


Bip Bip, Rua Almirante Conçalves 50, Cobacabana.
(Cobacabanan Posto 5 kohdalla, yksi kortteli sisäänpäin Avenica Atlântica -rantakadulta)


Bossa Nova musiikki syntyi Riossa. Syntytarinaan liittyvän postaukseni voit halutessasi lukea tästä.

Terveisin,


Show Sambaa Rio de Janeirossa

Heinäkuussa, eteläisen pallonpuoliskon sydäntalvella Rio de Janeiron sambakoulujen tiimit valmentautuvat tuleviin sambakarnevaaleihin. Ne säveltävät, sanoittavat, suunnittelevat koreografian, ompelevat puvut, valmistavat lavasteet ja ennen kaikkea treenaavat tanssinssa huippukuntoon. Laskiaisen karnevaaliviikolla ne sitten kilpailevat keskenään paremmuudesta, kuuluisuudesta ja kunniasta.
Taso on kova ja kaikki janoavat palkintosijoja. Sambakouluja on lukuisia ja ne kaikki sijaitsevat Rion faveloissa.

Lopulliset esitykset tapahtuvat Rion vanhassa keskustassa sambakulkueita varten erikseen suunnitellulla Sambadromella, jonka virallinen nimi on Passarela do Samba Darcy Ribeiro. Pitkän muotoisen kilpa-areenan, jossa on monikerroksiset katsomot molemmin puolin on suunnitellut Euroopassakin hyvin tunnettu brasilialainen arkkitehti Oscar Niemeyer ja se valmistui vuonna 1984 - melkoisen myöhään siis, kun ottaa huomioon, että ensimmäiset sambakarnevaalit Riossa pidettiin jo vuonna 1932.

Karnevaaliajan ulkopuolella turistit pääsevät katsomaan showsambaa erityisiin näytöksiin, joita järjestetään esimerkiksi Leblonin hienostokaupunginosan Plataforma-teatterissa.


Samban juuret ovat Brasilian alkuperäiskansojen ja afrikkalaisessa kulttuurissa. Brasilian kahvi- ja sokeriruokoviljelmille tulleet orjat ovat purkaneet tuntojaan musiikkiin vastaavalla tavalla kuin Yhdysvaltojen etelävaltioissa - jazzin alkulähteillä. Orjuuden päättymisen myötä suurin osa entisistä orjista asettui asumaan faveloihin ja niin niistä tuli luonnollinen koti myös samballe. Plataforman parituntisessa, näyttävässä showssa viedään myös katsojat kokemaan samban alkuperäiskansojen afrikkalaisuuden tuoma tausta.




Miesten koreografialla on sambassa myös iso rooli. Tässä näytöksessä se korostui erityisesti.


Samba on myös leikittelyä, jokapäiväisen arjen iloa.




Se on nuorten tapa tanssia tropiikissa.


Se on estradilaji.


Ja huikea kilpatanssi.


Ja tietysti näyttävä showtanssi.



Paraskaan sambaryhmä ei ole mitään ilman loistavaa orkesteria. Rytmi on samban sydän.


Samba on kuningatarlaji, josta voi vain haltioitua.






Plataforma, Rua Adelberto Ferreira 32, Leblon
Esitys on hyvä ja tanssijat loistavia. Teatteri ehkä hieman vaatimaton ja tuloja pyritään keräämään tupahintaisilla drinkeillä ja valokuvamyynnillä. Huikea show kaikesta huolimatta:).


Tässä näyte sambakarnevaaleista 2016 Rion huikealla Sambadromella:




Samba on Riossa läsnä kaikkialla. Jos olet kiinnostunut, lue myös postaukseni Cobacabanan korttelikuppilan samba de mesasta tai Rion yöelämän keskuksesta Lapasta.


Terveisin,

torstai 28. heinäkuuta 2016

Lapa - Rion yöelämän ja biletyksen keskus

Rion Lapa on kokemus, jota ei heti unohda. Illan piementyessä kaupungin päivällä katsotut nähtävyydet: ylös rinteille Santa Teresaan johtavat Seralónin portaat (Escadaria Selarón) ja Lapan hohtavan valkoinen akvedukti (Arcos da Lapa) saavat aivan uuden luonteen.




Seralónin portaille johtava kadun molemmin puolin on yön tunteina syntynyt graffitia.




Saan tallennettua joitakin kamerallani, jonka yritän aina kuvauksen välillä kätkeä nopeasti. Kadunvarret ovat täynnä baareja ja juomapöytiä on viritetty tavallisista pukkijalkaisista pihapöydistä myös keskelle katua. Juoma virtaa. Eikä se tunnu olevan ainoa aisteja sekoittava nautintoaine alueella. Lasittunut katse tulee vastaan yllättävän usein.



Parhaat päivänsä rikkaiden asuinalueena nähnyt Lapa muuttui 30-luvulla punaisten lyhtyjen alueeksi.
Epämääräinen maine on jossain määrin puhdistunut alueen nostua sekä Rion että koko Brasilian suosituksi musiikkikeskittymäksi. Huumeet ovat kuitenkin tuoneet uudenlaiset riskit alueella liikkumiseen.



Seralónin portaat ovat chileläisen taitelijan Seralónin innoituksesta syntyneet mosaikkipaloilla päällystetyt portaat. Taitelija halusi rakentaa ne symbolisoimaan paikan boheemia ilmapiiriä. Seralón käytti 20 vuotta elämästään portaiden rakentamiseen. Hän sai mosaiikkikiviä lahjoituksena yli kuudestakymmenestä maasta.


Portaiden alaosassa on turvallista liikkua etenkin valoisan aikaan, mutta turistin ei kannata paikallisten mukaan lähteä kiipeämään ylemmäksi - 215 portaan tehojumppa kannattaa siis siirtää toisiin maisemiin.





 Myös näyttävä Arcos da Lapa, akvedukti, jota pitkin aikanaan Lapaan saatiin vettä Santa Teresan metsän putouksista on saanut oman osansa mosaiikista ja alueen tunnelmasta.


Bar da Cachaça (Avenida Mem de Sá 107) on hyvä paikka aloittaa ilta Lapassa. Sen sijainti juhlinnan pääkadun, Avenida Mem de Sán alkupäässä, näyttää toimivan myös paikkallisten treffikohteena. 


Baariin on helppo kokoontua ja lähteä siitä jatkamaan iltaa. Tila on pieni ja pystypöydät jatkuvat suoraan kadulle. Viikonloppuiltaisin suurin osa Lapan kaduista on liikenteeltä suljettu, sillä ne ovat täynnä juhlijoita.


Bar da Cachaçan erikoisuus on inkiväärillä maustettu sokerisuokoviina ginger cachaça. Brasian edullisin ja eniten käytetty väkevä viina on sokeriruo´osta tislattu cachaça, jota kutsutaan leikkimielisesti Brasilian rommiksi. Limen kanssa siitä syntyy kansallisdrinkki caipirinha. Molempia piti tässä baarissa maistaa.


Lapassa on turistina ehdottoman tärkeää tietää, mihin on menossa ja pysytellä vain keskeisimmillä kaduilla. Jos nyt joku on turvallinen valinta, se on Avenida Mem de Sá. Katu on täynnä erilaisia menopaikkoja moderneista bilepaikoista vanhanaikaisiin tanssisaleihin. Mielenkiintoinen yhdistelmä. Kameran päätin kuitenkin pitää pääosin kassissa illan aikana. Ihmiset eivät halua tulla kuvatuiksi ja järjestelmäkamera tuntui herättävän tunteita.


Bar Carioca da Gema (Avenida Mem de Sá 79) oli yksi Lapan ensimmäisistä klubeista. Kuudentoista vuoden aikana klubilla ovat esiintyneet Rion parhaat sambabändit ja ahdas tanssilattia täyttyy tupaten täyteen illasta toiseen. Paikan yläkerrassa on pizzaravintola, jossa illan vanhetessa kuullaan myös livemusiikkia.



Virallisesti Samba on ollut Riossa olemassa yhtä kauan kuin itsenäinen Suomi. Se syntyi vuonna 1917 ja ensimmäinen samba oli nimeltään “Pelo Telephone”. Kauaksi on sadassa vuodessa edetty. Vaikka samba soi yhä vahvasti, se on muuttunut. Lapan katubaarit täyttyvät nyt myös rockista, heavy metallista, popista tai hip-hopista syntyneestä funkista, mutta Riossa kun ollaan, niissä kaikissa on taustalla samban saundi. Erityinen riolainen funk on saanut nimen favela funk tai baile funk. Se on biletyskokonaisuus.


Ensimmäinen virallinen samba “Pelo Telephone”, nykymenon jokainen voi kuvitellaJ



Lisää sambaa:
Livenä samba se mesaa voi kuulla esimerkiksi pienessä Cobacabanan korttelikuppilassa, 
postaukseen pääset tästä.
Maailmalla Rion karnevaaleihin liitetty näyttävä showsamba on taas ihan oma juttunsa.
Halutessasi voit lukea postaukseni showsambasta tästä

Terveisin,