Alun perin Pariisin 1937 Maailmannäyttelyyn, Seinen rannalle rakennettu Palais de Tokyo on historiansa aikan toiminut elokuvakouluna, arkistona ja lyhyen aikaa jopa asunnottomien kotina.
Vuodesta 2002 se on ollut Pariisin upeana nykytaiteen estradina (contemporary art), sillä museoksi sitä on vaikea kutsua. Paikassa voi hienoihin näyttelyihin tutustumisen lisäksi hankkia kaupungin parhaat taidekirjat ja lehdet sekä nauttia hyvästä ruoasta puolesta päivästä keskiyöhön saakka.
Vuodesta 2002 se on ollut Pariisin upeana nykytaiteen estradina (contemporary art), sillä museoksi sitä on vaikea kutsua. Paikassa voi hienoihin näyttelyihin tutustumisen lisäksi hankkia kaupungin parhaat taidekirjat ja lehdet sekä nauttia hyvästä ruoasta puolesta päivästä keskiyöhön saakka.
Joitakin vuosia sitten tila oli kymmenen kuukautta suljettuna. Se remontoitiin täysin ja näyttelytila lähes kolminkertaistettiin 22.000 neliöön.
Paikan ilme on raffi ja keskeneräisen oloinen, berliiniläisen betoninen. Kirjakauppa ja kahvila ja kuuluvat oleellisina osina kokonaisuuteen.
Aulatilassa on roikkuva taideteos, joka välillä savuaa.
Aulassa voi myös leväthää matoille ja lattiatynyille. Aulaemäntä hoitaa asioita rivakasti rullaluistimet jalassa. Pyrähtää paikalle ja katoaa taas parilla potkaisulla.
Ranskalaiset muistavat aina lapsensa ja heidän taidekasvatuksen. Aika inspiroiva on aulan lastennurkkaus. Itsekin olisin voinut osallistua luovaan hetkeen tässä miljöössä.
Palais de Tokyossa ei ole pysyviä näyttelyitä. Sen sijaan siellä järjestetään 30-40 erilaista tilapäistä näyttelyä vuodessa. Yksi tavoite on antaa mahdollisuus nuorien ranskalaistaiteilijoiden esittäytymiselle. Mukana myös maailman tähtiä.
Paikan ilme on raffi ja keskeneräisen oloinen, berliiniläisen betoninen. Kirjakauppa ja kahvila ja kuuluvat oleellisina osina kokonaisuuteen.
Aulassa voi myös leväthää matoille ja lattiatynyille. Aulaemäntä hoitaa asioita rivakasti rullaluistimet jalassa. Pyrähtää paikalle ja katoaa taas parilla potkaisulla.
Ranskalaiset muistavat aina lapsensa ja heidän taidekasvatuksen. Aika inspiroiva on aulan lastennurkkaus. Itsekin olisin voinut osallistua luovaan hetkeen tässä miljöössä.
Palais de Tokyossa ei ole pysyviä näyttelyitä. Sen sijaan siellä järjestetään 30-40 erilaista tilapäistä näyttelyä vuodessa. Yksi tavoite on antaa mahdollisuus nuorien ranskalaistaiteilijoiden esittäytymiselle. Mukana myös maailman tähtiä.
Visiittini aikana tila oli kokonaisvaltaisesti John Giornon.
Hulppeassa pyöreässä huoneessa otettiin seinän kokoisella kankaalla kantaa maailman kriisipesäkkeisiin. Vaikuttava kokemus varsinkin tilanteessa, jossa myös Pariisi pelkäsi terroristi-iskua.
Ulkoterassilla, historiaa hehkuvan pylväikön varjossa on kesäisin suuri itsepalveluravintola ja sisällä toimii ympäri vuoden Tokyo Eat, trendiravintola, joka yhdistää maailman makuja ranskalaiseen keittiöön.
Tokyo Eatin teollisuushallia muistuttavan tilan katossa roikkuvat lamput näyttävä ufoilta. Myös huonekalut ovat nykydesignereiden käsialaa.
Alla olevan kuvan olen napannut muutama vuosi sitten kesäaikaan Seinen rannan suunnasta.
Terassilta avautuu mahtava näköala joen rantaan ja Eiffel-tornille.
Tokyo Eatin teollisuushallia muistuttavan tilan katossa roikkuvat lamput näyttävä ufoilta. Myös huonekalut ovat nykydesignereiden käsialaa.
Näyttelyt ovat suosittuja ja liput kannattaa varata paikan nettisivuilta etukäteen,
jotta välttyy jonotukselta ovella.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti