torstai 30. heinäkuuta 2015

The National Galleryn Soundscapes vei Keitele-järven rauhaan

The National Gallery Lontoossa avasi heinäkuussa Soundscapes-näyttelyn, jossa Gallerian kokoelmissa olevat kuusi klassista maailmanluokan maalausta saivat uudenlaisen äänimaailman. 

Moderni säveltäjä, Oscareilla palkittu elokuvasäveltäjä, DJ-tuottaja, ääni- ja tilataideartistit sekä villin luonnon ja luonnonilmiöiden äänittäjä saivat tehtäväkseen luoda taulujen äänimaailmat.


Näyttely kutsui vieraat kuulmaan maalauksen ja näkemään äänen.
Se oli upea ja ehdottomasti kokemisen arvoinen konsepti.


Havahduin, kun huomasin, että yksi kuudesta taideteoksesta oli Akseli Gallen-Kallelan maalaus Keitele-järvi. Kauas piti mennä, jotta pääsin kuulemaan isäni synnyikodin järvimaiseman äänimaailmaa:).

Käki kukkui, vesilinnut ääntelivät, laine liplatti - mustassa salissa, kuvan ääressä valitsi levollinen rauha. Jotain vastaavaa olen aikaisemmin kokenut Punkaharjulla sijaitsevassa Luston Hiljaisuuden huoneessa.


Englantilainen luontoäänien spesialisti Chris Watson oli valinnut juuri tämän keskisuomalaisen, koskemattoman järvimaiseman. Hän näki veden pintaan piirtyneissä hopeisissa Kalevalan Väinämöisen tarunomaiset askeleet.

Watson kertoi videolla haltioituneensa järven mystiikasta. Joutsenten lennosta, järveä ympäröivien synkkien metsien huminasta ja äänistä. Hän halusi työllään osoittaa, että luontotaulut eivät ole hiljaisia. Niitä kannattaa kuunnella, silloinkin, kun äänimaailmaa ei tarjoilla.

Huvittavaa oli se, että kun poistuin Keitele-järven näyttelytilasta, Lontoon vilinään tottunut Gallerian vahtimestari kysyi minulta oliko minunkin mielestäni tämän teoksen äänimaailma liian rauhallinen. Totesin, että well... olen Suomesta ja meidän luontomme on juuri tällainen - puhdas ja hiljainen. Ja me naurimme siitä.
Vahtimestari olisi halunnut hypätä Keiteleeseen....
- Well, have a nice day!
- You too!


Myös näyttelyn muilla töillä oli oma mielenkiintoinen tarinansa.

Kanadalaiset Janet Cardiff ja George Bures Miller uppoutuivat keskiaikaiseen luostaritauluun "Saint Jerome in his Study" rakentamalla siitä täydellisen kolmiulotteisen pienoismallin. Rakennustyön aikana he kuulivat korvissaan tilan äänimaailman. Ihmiset soutamassa läheisellä joella, linnut. Musiikin kaariholvissa. He kuvasivat työskentelyään kuin rikospaikkatutkinnaksi, jossa maalauksen jokaisella pienellä yksityiskohdalla oli merkitystä. Pienoimalli oli vaikuttava!

DJ-tuottaja Jamie XX kuuli pointillistisessa "Coastal Scene" -teoksessa jokaisen pisteen ja muodosti ne ääniraidalle samaan tapaan kuin miksaustyössään.
Elokuvasäveltäjä Gabriel Yared veti katsojan Paul Cézannen Bathers-tauluun. Jokainen hahmo edusti eri musiikki-instrumenttia ja niiden liikkeistä syntyi syntyi elo kylpijöisen keskelle, kuhina lammen rannalle.




Moderni säveltäjä Nico Muhly valitsi keskiaikaisen, raamatullisen "The Wilton Diptych" -teoksen, jossa hän pureutui pieniin yksityiskohtiin. Katsoja voi nähdä elämän jokaisessa kaksipuolisen teoksen neljässä osassa.
Äänitaitelija Susan Philipsz rakensi teoksen Jean de Dinteville and Georges de Selve esittämän kahden lähettilään intensiivisen tapaamisen äänimaailman viulun kolmella kielellä, sillä kuvassa olevasta luutusta oli yksi kieli rikki.


The National Galleryn Soundscapes näyttely on avoinna 6.9.2015 saakka.

Terveisin,

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Savolinnan taikaa ja ooppera Boris Godunov

Oopperan ensi-iltaan kuuluu Savonlinnassa aina tietynlaista taikaa. Juhlan tunnelmaa, odotusta, jännitystä... Niin tänäkin vuonna, kun valmistauduimme kuulemaan Modest Musorgskin oopperaa Boris Godunov. Se vei meidät Venäjän historian pyörteisiin, tsaarien armottomaan valtataisteluun. Oopperan juoni perustuu tositapahtumiin ja sen pohjana on mm. Puškinin saman niminen näytelmä.


Tänä aamuna saimme seurata hotellissamme Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan Vesa Sirénin työskentelyä aamiaisemme lomassa. Läppärillä syntyi Villa Arian aamiaissalissa päivitys valtakunnan kulttuurisivuille: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1436582706548#

Mitä ammattilaisen sanomaan voisikaan lisätä, muuta kuin ehkä omat henkilökohtaiset tuntemuksensa. Toimattaja istui samalla rivillä kanssamme myös näytöksessä, joten näkökulma oli hyvin yhteinen.


Olavinlinnan sydämessä saimme olla todistamassa kahden suuren taiteilijan Matti Salmisen ja Leif Segerstamin historiallista yhteistyötä ensi-illan humussa.


Oopperan juoni on raskas. Sen ytimessä on raa'alla murhalla anastettu valta ja sen mukanaan tuoma mieltä jäytävä jopa junnaava syyllisyys, joka kahlitsee elämän kuin häkkiin. Vielä oman kuoleman kynnyksellä on pakko käydä läpi koko tuskainen elämä ja jakaa varotuksen sanat ja ohjeet jälkipolvelle.


Salminen ja Segerstam halasivat lämpimästi näytännön jälkeen kiitokseksi toisilleen. Ja saivat yleisön nousemaan seisomaan raivoisia kiitoksia taputtaessaan.




Ilmassa oli jäähyväisten tunnelmaa ja luopumista, vaikka vahvat päätähdet vielä hyvissä voimin esiintyivätkin. Toimittaja Sirén kuvaa hyvin, miten Martti Talvela on rakentanut Savonlinnassa 1970-luvulla pelottavan tsaarin ja Salminen on myöhemmin jatkanut hallitsijan jyrinää roolisuorituksissaan. Tämän vuoden ensi-illassa mennään lempeämmin.


Solistien lisäksi kiitos kuuluu myös kuorolle joka taas kerran osoitti suuruutensa.
Mieleeni jäi myös erityisesti lapsikuoro, joka sai oman kohokohtansa viedessään vähämieliseltä totuuden torvelta tämän viimeisen kopeekan. 
Tenori Dan Karlstöm oli yksi pienempien roolien onnistujista ja lauloi  hienosti osansa "Jumalan hulluna".


Illan tummetessa linna loisti lämpöä viileässäkin suviyössä.


Hotelli kutsui nukkumaan ja vielä yöllä sai unissaan kerrata oopperan traagiset käänteet ja palata niihin aamiaispöydässä toimittajan työtä seuraten.


Terveisin,


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Iki-ihana Postimäen mäkitupalaiskylä

Teimme pyöräreissun Ilolan Postimäkeen, Porvoosta itään, perinteikkään Kuninkaantien varrelle. 



Postimäen mäkitupalaiskylä on mielenkiintoinen pala historiaa ihan kotikulmilla. Nimensä se on saanut siitä, että mäellä sijaitsi kuninkaan postinkulusta huolehtinut talo 1600-luvulla. 


Mäeltä löytyy sepän paja, saunapalvisauna, ompelimo rukkeineen ja kangaspuineen... 
Paikalla toimii myös kesäteatteri, jossa tänä kesänä esitetään luonnon- ja ympäristönsuojeluun kantaa ottava koko perheen satumusikaali Kissan viikset, sanoi Susu OuOu. Katettu katsomo on pieni ylellisyys.




Kaunista ja kesäistä. 
Galleriassa on esillä mielenkiinoinen makrameekorunäyttely. 
Korujen tekijänä on Postimäen residentti Laura Pajarinen. 



 Ja hurmaavat ahvenanmaanlampaat. 



Kahvilasta voi ostaa paistettua perunapuuroa.


Ihana maalaisidylli täynnä sympaattisia tapahtumia!


Tapahtumat ja erilaiset kurssit jatkuvat koko kesän, syyskuulle saakka. 
Luvassa on mm. jazzia. Lisäinfoa tästä.




Terveisin,