sunnuntai 31. elokuuta 2014

Loviisan Wanhat talot hurmasivat

Itäisen Uudenmaan suosituimmaksi matkailutapahutumaksi on noussut Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma. Nyt jo kymmenennen kerran loviisalaiset vanhojen talojen asukkaat avasivat kotiensa ovet historiasta ja entisöinneistä kiinnostuneille vierailijoille. Kerrassaan hurmaavia koteja perinteisen pikkukaupungin miljöössä. Juhlavuoden tapahtumateemana oli Ruotsin vallan aikainen Loviisa, kaupungin perustamisesta Porvoon valtiopäiviin saakka (1745-1809).

Loviisassa idyllistä kesäpaikkaa isännöivät ystäväni ovat usein kehuneet tapahtuman tunnelmaa, mutta vasta tänä vuonna pääsimme sen kokemaan itse. Hieno päivä ja niin lähellä! 


LWT-logosta tunnistaa tapahtumaan kuuluvat vierailukohteet.
Lähes kaikilla pihoilla on tarjottavaa, kahvia ja itseleivottuja leivonnaisia.


Tämän 1800-luvun alussa rakennetun talon isäntäväki on kunnostanut keittiön itse. Lattialle on tilattu ranskalaiset laatat, joita käytetään vanhojen linnojen lattioissa. Hellaa koristavat tanskalaiset, käsintehdyt ja käsinmaalatut kaakelilaatat.




Tapahtumataloissa myös myydään vanhaa tavaraa kirppistyyliin. Tässä hurmaava nukenkehto.


Huonekaluentisöijä Sanna Laurilalla oli Suolatorilla tyylikäs esittelyosasto ja kekseliäät käyntikortit.





Nälkä taltutettiin merenrannassa sijaitsevassa Saltbodanissa. Bouillabaissessa oli paljon makua!
Ruokailun jälkeen päädyttiin rantaan ostamaan "kalastajan muijalta" tämän äidin leipomaa saaristolaisleipää ja Suomenlahden lohta.


Rannassa nähtiin myös loviisalaisten tämän kesän ylpeys: 1286,75 m pitkä ruokapöytä, jolla he tekivät uuden maailmanennätyksen ja pääsivät Guinnessin ennätysten kirjaan. Pöytä rakennettiin kaupunkilaisten asukkaiden ja yrittäjien talkoilla ja se mitattiin virallisesti eilen.


Kotiin tuotavaksi hankittiin kappa vuodelta 1884. Tsaarin aikaisessa Suomessa käytettiin kaupankäynnissä ennen metrijärjestelmään siirtymistä (v. 1887) sekaisin Ruotsin vallan aikaisia ja venäläisiä mittayksiköitä. Kappa on alun perin Ruotsin vallan aikainen viljamitta, joka sisämitan piti vetää viisi litraa. Mitan tarkasti virallinen tarkastaja ja kappa sai kylkeensä kruunun leiman, jolla virallisesti vahvistettiin mitan oikeellisuus. Myöhemmin torikaupassa se yleistyi perunanmyynnin mittana.

Kotona lastasin omaan kruunukappaani kesäperunoita Porvoon mitalla. Se päätyy kontrastiksi modernille keittiönpöydälleni. Se muistuttakoon yltäkylläisyyden keskellä historian hyvistä ja huonoista satovuosista. Pikanttina lisänä ovat jyrsijöiden ajan saatossa jyystämät kulmat. Historiallinen näkökulma tuntui puhuttelevan myös kuopustani: "Ihan tosi makee!":).



Terveisin,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti