sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Synnyinsijoilla Djursholmissa kuului Käbi Laretein soitto

DANDERYD

Piipahdin Tukholman keväässä. Visiitti vei taas ajatukseni vuosien taakse synnynsijoilleni Tukholman Djursholmiin. Itse en muista seutua kuin myöhemmin näkemieni valokuvien perusteella, mutta paikan päällä on ollut ilo käydä katsomassa Norevägenin villaa, jossa asuimme ja Danderydin kirkkoa, jossa kastejuhlani vietettiin.

Iäkäs juristipariskunta asui pääosin Italiassa, terveellisessä Välimeren ilmastossa ja vuokrasi Djursholmin upeasta talostaan mielellään tunnolliselle suomalaisperheelle kodin. Äitini kertoi, että meillä oli talossa oma pieni asunto, mutta saimme käyttää myös isäntäperheen upeita saleja halutessamme. Suurimman osan vuodesta asuimme villan ainoina asukkaina. Se oli nuorelle opiskelijaperheelle unelmien täyttymys. Vain rasavillin tyttären edesottamuksista piti huolehtia tarkkaan. Pihalla oli fasaaneja ja riikinkukkoja, joita ajoin takaa innoissani.




Valokuvat kertovat, että vajaa kaksivuotiaana vietin vanhempien kanssa vappua Djursholmissa.
Remmikengät ja leuan alta sidottu hattu kuuluivat ajan tyyliin. Pupupallo oli pelottava ja äidin piti pitää sitä kiinni, ettei se sinkoillut tuulessa holtittomasti.


Äitini kertoi, että kävelimme usein naapurustossa olevan Ingmar Bergmanin talon ohi ja jäimme kuuntelemaan, kun hänen puolisonsa, pianisti Käbi Laretein soitto kuului puistotielle avoimesta ikkunasta. Kun suljen silmäni ja klikkaan alla olevasta videosta, voin päästä tunnelmaan.




Bergmanin ja Laretein poika Daniel Bergman syntyi kanssani samoissa maisemissa. Vanhoista kuvista päätellen hän opetteli kuvaamaan pihapiirien fasaaneja ja päätyi myös elokuvaohjaajaksi.
Me sen sijaan palasimme Suomeen - Savon sydämeen.


Muistojen siivittämänä kaivoin kirjahyllystäni vuosia sitten hankkimiani ja jo unohtamiani kirjoja. Päätin tutustua uudelleen ruotsalaisten suureen elokuvaohjaajaan.

Laterna Magica on Bergmanin oma, avoin muistelmateos. Kirjaa on kuvattu dokumentiksi ja draamaksi. Ja sitä oli varmaan myös ohjaajan elämä.
Jörn Donner toimi Bergmanin Oscar-palkitun elokuvan Fanny ja Aleksander tuottajana ja kirjoitti muistelmakirjan Bergmanista vuonna 2009.

Ollessaan Dagens Nyheterin elokuvakriitikkona Donner kirjoitti  Bergmanin elokuvista teoksen nimeltään Paholaisen kasvot. Tästä työstään Donner on itse kirjoittanut Suomen Kuvalehdessä:  "Kun olin muuttanut Tukholmaan tekemään työtäni Dagens Nyheterissä, ryhdyin kirjoittamaan Ingmarista kirjaa, joka ilmestyi vuonna 1962. Hän oli tuolloin naimisissa Käbi Laretein kanssa, asui omakotitalossa hienossa Djursholmin huvilayhdyskunnassa ja yritti päästä porvarillisen elämän makuun. Luulen, että Bergman alkoi jossakin määrin kunnioittaa minua nimenomaan siksi, että pidättäydyin käsittelemästä kirjassani häntä koskevia henkilöjuoruja."

Terveisin,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti