perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kwai-joen rautatie

THE RAILWAY MAN

Tänään sai ensi-illan Thaimaan ja Burman rajalla kuvattu elokuva The Railway man, joka perustuu saman nimiseen Eric Lomaxin vuonna 1995 ilmestyneeseen omaelämänkertaan.

Elokuva kuvattiin vuonna 2012 aikaisemman samaa aihetta käsittelevän elokuvaklassikon "Kwai-joen silta" (1957) maisemissa. Taannoisella Thaimaan matkalla pääsin tutustumaan kuuluisan kuoleman rautatien maisemiin ja ostin Lomaxin kirjan.


Kirja kertoo Lomaxin tarinan, kun hän joutuu toisen maailmansodan aikaan 1942 Singaporessa japanilaisten vangiksi ja päätyy sotavangiksi kuoleman rautatielle Thaimaan viidakkoon. Englantilaiset olivat aikaisemmin luopuneet rautatien rakentamisesta Bangokin ja Rangoonin välille Thaimaan viidakon läpi. He pitivät maasto-olosuhteita liian haastavina.

Japanilaiset sen sijaan piirsivät projektin täydellisesti paperille ja lähtivät noudattamaan suunnitelmaansa mekaanisen systemaattisesti vuosina 1942-43. Viidakko-olosuhteet, taudit, ruokahuollon epäonnistuminen, puhtaan veden puute ja inhimilliset fyysisen suorituskyvyn rajat tulivat japanilaisille kuitenkin yllätyksenä. Lähes 200 000 aasialaisen sotavangin ja pakkotyöläisen lisäksi myös kymmenet tuhannet amerikkalaiset, eurooppalaiset ja australialaiset sotavangit elivät keskitysleirin kaltaisissa olosuhteissa. Puolet aasialaisista ja neljännes liittoutuneiden sotavangeista kuoli.

Lomax oli yksi hengissä selvinnyt. Hän tosin traumatisoitui koko loppuiäkseen. 40-vuotta myöhemmin hän ymmärsi japanilaisen kiduttajansa olevan hengissä ja  päätti etsiä tämän käsiinsä ja kohdata elämänsä trauman.  Myöhemmin hän kirjoitti tästä kirjan.


Nyt ensi-illan saanut elokuva perustuu Lomaxin kirjaan. Se kertoo Lomaxin ja hänen kiduttajansa kohtaamisesta, vihasta ja anteeksiannosta (alla linkki traileriin).
Australialaisen Johathan Teplitzkyn ohjaamaa elokuvaa on arvostelu osin hyväksi osin pateettiseksi. Päärooleissa ovat upeat Colin Firth ja Nicole Kidman.


Burman kuoleman rautatien museossa voi katsoa dokumenttifilmin, johon on haastateltu joitakin sotavankeudesta selvinneitä. Vanhojen miehien väsyneiltä kasvoilta on turha hakea hymyä, kun he muistelevat kokemuksiaan. Kokemukset ovat jättäneet jäljen koko elämään. Lomax itse kuoli 93-vuotiaana, kun The Railway man elokuva oli leikkausvaiheessa.


Nykyisin Kwai-joen yli kulkeva rautatiesilta on lähes samassa paikassa kuin sotavankien rakentama huikea ja korkea bamburunkoinen rakennelma, joka suunniteltiin japanilaisella pikkutarkkuudella. Sodan raadollisuudesta kertoo sekin, että silta lopulta tuhottiin sodan myllerryksessä. Liittoutuneiden sotavangit olivat sitä olleet henkensä uhalla rakentamassa ja liittoutuneet lopulta tuhosivat sen pommittamalla.

 Nykyinen rautatie jatkuu Kwai-joelta Myanmarin  (Burman) puolella, mutta on vain osittain käytössä.


Burman rautatien museon vieressä on hautausmaa liittoutuneiden kaatuneille sotilaille.


Yllättävää oli huomata, että perheenjäsenet olivat tulleet kaukaa omaisiaan muistamaan. Haudoille oli laskettu hyvin henkilökohtaisia tervehdyksiä, rakkaalle isälle, puolisolle jne.


Lomaxin päätössanat kirjassa on hänen sotahautausmaalla sanomansa sanat:
"Sometime the hating has to stop".
Koskettava tarina.


Elokuvan traileri kertoo paljon....




Tervesin,