sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulukuusiretki Porvoon saaristossa - Pellingissä

3. ADVENTTI


Poissa oli eilinen lumipyry ja myrsky. Sähkötkin palasivat jäädäkseen, vaikka eilen temppuilivat toden teolla juuri ruoanvalmistuksen aikaan. Poissa oli myös suurelta osin kaunis valkoinen lumikerros. Etenkin saaristossa, johon suuntasimme adventtiajelulle joulukuusta hakemaan.

Usean vuoden ajan meillä on ollut tapana ostaa Sundbäckin saaristolaiskuusi Pellingistä. Siihen liittyy paljon tunnelmaa ja aina mukavia muistoja. Nyt ensimmäistä kertaa kuusi päästiin hakemaan suoraan Pellingistä, Sundön tilalta.


Sundö Gårdin pihapiiriin oli koottu kuusennoutajia varten valmiiksi erikokoisia ja erilaisia kuusia. Oma löytyi suhteellisen helposti. Sen jälkeen saattoi vain nauttia miedosta tuulesta, kuusentuoksusta ja tilan tunnelmasta.


Heinäreki näytti hivenen orvolta vihreällä maalla. Vielä eilen jalasten alla oli ohut lumikerros.


Vihreys oli vallitseva värisävy muutenkin saaristotilan pihapiirissä.


Vierailla tarjoiltiin kahvia ja kotitekoisia leivonnaisia. Kylän naiset ja lapset muodostivat tonttupiirin, jossa laulettiin tuttuja, nostalgisia joululauluja - saariston tapaan ruotsiksi.


Osa tilan lampaista oli aidattu tulijoita tervehtimään.




Ruskea tuntui olevan miesväen suosiossa, villasukatkin kun valittiin sen villasta.


Myynnissä oli myös tilan omia elintarvikkeita. Joulupöytään päätyi kappa saariston perunoita. 
Mukaan tarttui lisäksi kaksi tiuta vapaan kanan munia joululeivontaan ja kilo lampaanlihaa joulunjälkeisiä härkäviikkoja varten.


Sundbäckin tilalta matka jatkui syvemmälle Pellingin saaristoon. Seuraava kohteemme oli Söderbyn ihastuttava kyläkauppa.




Kaupasta löytyi kokonainen hylly, joka oli omistettu Tove Janssonille. Sijaitseehan kauppa matkan varrella Toven kesäsaareen, Klovharuun mentäessä. Ja muutenkin hyllystä voi napata mökkilukemista saariston suojassa viihtymistä varten.


Joulun makeiset, mausteet, teet ja tietysti glögit olivat näyttävästi esillä. Eikä niitäkään voinut vastustaa. Saaristosta ostettuina ne tuntuivat kaksin verroin paremmilta kuin marketista kotiin kannettuina.


Retken viimeinen kohde oli Pellingin eteläkärki Sturjan. Paikallisen kalastajan mukaan nimi on kirjoitettu opasteeseen väärin, mutta huomautuksista huolimatta kyltti seisoo urheasti paikallaan. Pellinkiläiset tuntevat paikan hurjan historian pirtulastien salakuljetusten tyyssijana.


Adventtina lahdella vallitsee kuitenkin hiljaisuus ja rauha. Lumeton harmaus.


Ainoa valopilkku on rantaan kylvylle eksynyt joutsen, jonka edesottamuksia hetken seuraamme.


Terveisin,

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Loviisan Wanhat talot hurmasivat

Itäisen Uudenmaan suosituimmaksi matkailutapahutumaksi on noussut Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma. Nyt jo kymmenennen kerran loviisalaiset vanhojen talojen asukkaat avasivat kotiensa ovet historiasta ja entisöinneistä kiinnostuneille vierailijoille. Kerrassaan hurmaavia koteja perinteisen pikkukaupungin miljöössä. Juhlavuoden tapahtumateemana oli Ruotsin vallan aikainen Loviisa, kaupungin perustamisesta Porvoon valtiopäiviin saakka (1745-1809).

Loviisassa idyllistä kesäpaikkaa isännöivät ystäväni ovat usein kehuneet tapahtuman tunnelmaa, mutta vasta tänä vuonna pääsimme sen kokemaan itse. Hieno päivä ja niin lähellä! 


LWT-logosta tunnistaa tapahtumaan kuuluvat vierailukohteet.
Lähes kaikilla pihoilla on tarjottavaa, kahvia ja itseleivottuja leivonnaisia.


Tämän 1800-luvun alussa rakennetun talon isäntäväki on kunnostanut keittiön itse. Lattialle on tilattu ranskalaiset laatat, joita käytetään vanhojen linnojen lattioissa. Hellaa koristavat tanskalaiset, käsintehdyt ja käsinmaalatut kaakelilaatat.




Tapahtumataloissa myös myydään vanhaa tavaraa kirppistyyliin. Tässä hurmaava nukenkehto.


Huonekaluentisöijä Sanna Laurilalla oli Suolatorilla tyylikäs esittelyosasto ja kekseliäät käyntikortit.





Nälkä taltutettiin merenrannassa sijaitsevassa Saltbodanissa. Bouillabaissessa oli paljon makua!
Ruokailun jälkeen päädyttiin rantaan ostamaan "kalastajan muijalta" tämän äidin leipomaa saaristolaisleipää ja Suomenlahden lohta.


Rannassa nähtiin myös loviisalaisten tämän kesän ylpeys: 1286,75 m pitkä ruokapöytä, jolla he tekivät uuden maailmanennätyksen ja pääsivät Guinnessin ennätysten kirjaan. Pöytä rakennettiin kaupunkilaisten asukkaiden ja yrittäjien talkoilla ja se mitattiin virallisesti eilen.


Kotiin tuotavaksi hankittiin kappa vuodelta 1884. Tsaarin aikaisessa Suomessa käytettiin kaupankäynnissä ennen metrijärjestelmään siirtymistä (v. 1887) sekaisin Ruotsin vallan aikaisia ja venäläisiä mittayksiköitä. Kappa on alun perin Ruotsin vallan aikainen viljamitta, joka sisämitan piti vetää viisi litraa. Mitan tarkasti virallinen tarkastaja ja kappa sai kylkeensä kruunun leiman, jolla virallisesti vahvistettiin mitan oikeellisuus. Myöhemmin torikaupassa se yleistyi perunanmyynnin mittana.

Kotona lastasin omaan kruunukappaani kesäperunoita Porvoon mitalla. Se päätyy kontrastiksi modernille keittiönpöydälleni. Se muistuttakoon yltäkylläisyyden keskellä historian hyvistä ja huonoista satovuosista. Pikanttina lisänä ovat jyrsijöiden ajan saatossa jyystämät kulmat. Historiallinen näkökulma tuntui puhuttelevan myös kuopustani: "Ihan tosi makee!":).



Terveisin,

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Bosgårdin luomutilan luontopolulla modernin maatalouden ihmeitä kokemassa

PORVOO

Bosgårdin luomutila sijaitsee vain 8 km päässä kotoani. Se on varmaankin ollut liian lähellä, koska siellä ei ole tullut käytyä. Hiljattain olen ajanut tilan ohin pari kertaa ja vihdoin tänään päätimme mennä tutustumaan naapuruston kartanoon.



Kartano sijaitsee luonnonkaunilla paikalla, Pikku-Pernajanlahden länsirannalla. Se on 1600-luvulla saanut alkunsa viidestä rälssitilasta. 

Bosgård on kuten moni muukin uusimaalainen kartano aloittanut viljan viljelyllä ja maidontuotannolla. Myöhemmin tila kuitenkin siirtyi ensin kokonaan viljantuotantoon ja lopulta kokonaan Charolais-pihvikarjan jalostukseen.


Pari vuotta sitten tila muutettiin osakeyhtiöksi, jotka nuoret kartanonherrat: agronomiksi valmistuva Aarne Schildt ja metsäasiantuntija Marcus Walsh omistavat. Tila sai viime vuonna luomumerkin.
Tänä päivänä tilalla yhdistyvät matkailu ja eettinen lihantuotanto.


 Kulttuurihistoriallisesti arvokas pihapiiri kuuluu Museoviraston suojelukohteisiin.




Kauniiseen pihapiirin rakennukseen ollaan rakentamassa majoitustiloja.




Tilalle saapuessamme kuulimme ensimmäisenä "salimusiikkia" traktorin hytistä. Se varmaankin siivitti nuorta kuljettajaa päivän askareissa. Vähän myöhemmin nuori nainen huristeli vaudikkaasti toisella koneella ohitsemme. Nuoren sukupolven draivi näkyy tilanhoidon otteissa ja myös modernissa ymäristöajattelussa.






Taannoin Bosgårdissa ahkeroitiin pitkä pätkä perinne- eli riukuaitaa  tulevaan lammashakaan. Työ tehtiin talkoilla kokeen perinneosaajan johdolla. Ja päivän päätteeksi talkoolaisille tarjottiin kunnon BBQ-ateria.Seuraavan kerran tätä jaloa taitoa pääsee opettelemaan la 23.8 klo 11-17.



Tilalla on noin 250-päinen karja, jota ruokitaan tilalla itse tuotetulla luomurehulla. Eläimet elävät vapaana kesät talvet. Pelloilla vieljellään pääosin apilarehua sekä satunnaiseti kauraa ja härkäpapua.


Naudat ovat sosiaalisia eläimiä ja ne viihtyvät laumoissa. Vapaana elävissä nautayhteisöissä jokaiselle elämielle muodostuu erilaisia rooleja. Ne pitävät toisistaan ja yhteisöstään huolta liikuttavalla tavalla.
Esimerkiksi vaaran uhatessa vasikat kerätään ympyrään asettuvien emojen keskelle. Ja laumanjohtajat seuraavat jatkuvasti yhteisönsä tekemisiä.


Tilalla järjestetään suosittuja tilakierroksia, mutta vieraat pääsevät myös omatoimisesti tutustumaan ympäristöön ja luonnonlaitumiin hyvin merkityillä 1,5 km ja 4 km pituisilla luontopoluilla.
Luontopolut on toteutettu yhdessä Porvoon seudun lintuyhdistyksen kanssa. Ne ovat ilmaisia ja auki ympäri vuoden. Ja luontopolulle suuntasimme mekin...


Opimme, että Pikku-Pernajanlahti on kansainvälisesti arvokas lintuvesi ja se kuuluu Natura-verkostoon. Siellä pesii kymmeniä, myös harvinaisia lintulajeja. Hauskaa oli huomata, että juuri naudat pitävät rantavedet avoimina, jotta linnut voivat käyttää niitä. Luonnon yhteiseloa parhaimmillaan.





Bosgård on liittynyt kansainväliseen Itämeren BERAS (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society) -suojeluhankkeessa, jossa on Suomesta mukana yhdeksän kierrättävää maatilaa. Tilan rehut kasvatetaan viljelykiertoon kuuluvilla pelloilla. Lanta palautetaan takaisin niille pelloille, jossa rehut ovat kasvaneet ja laitumia ei lannoiteta keinolannoitteilla. Ravinteiden valuminen Itämereen on mahdollisimman pientä.


Pisimmällä luontopolulla voi tutustua mehiläisten kasvatukseen ja nähdä Husholmenin muinaisen linnapaikan, joka on luultavasti toiminut merirosvojen tukikohtana 1200-luvulla.


Kiinnitimme huomiota myös alueen upeisiin metsiin. Saimme tietää, että Bosgårdissa käytetään ns. jatkuvan kasvatuksen hoitomenetelmää, joka hyödyntää puulajien luontaista taimettumista pieniin aukkoihin. Poistamalla isoja puita oikealla tavalla tehdän kasvutilaa terveille pienille puille. Bosgårdissa järjestetään säännöllisesti myös jatkuvan kasvatuksen esittelyä asiasta kiinnostuneille.








Pihapiirissä on laadukas Deli-kauppa ja kahvila-ravintola, josta voi tilata pihvilounaita ja kahveja. Kaikki tilan lihatuotteet myydään suoramyyntinä suoraan tilalta tai tilan omasta nettikaupasta. Päätin, että minustakin tulee tilan asiakas.




Luontokierroksen jälkeen alkoi ruoka maistua ja päätimme herkutella pihapiirin kauniissa miljöössä. Charolais-pihviateriat grillattiin kesäkeittiössä. Palvelu oli joustavaa, myös erityistoiveita kuunneltiin poikkeuksellisen hienosti. 





 Terveisin,