maanantai 25. maaliskuuta 2013

Lapin valoja ihailemassa

ARCTIC LIGHT

Tänä vuonna auringonpilkkujen määrässä on tapahtunut muutoksia ja taivaalla on leimunnut revontulia eteläistä Suomea myöten. Odotin siis innolla, että olisin viikonlopun visiitilläni Kittilässä nähnyt upeaa väriloistoa taivaankaarella. Toisin kävi. Eivät leiskuneet revontulet.

Onneksi muistin uumenista nousivat mielikuvat aikaisemmasta revontulielämyksestä, jossa koko taivas hohti virheää ja vaaleaa valoa. Olotilaa helpotti myös Pertti Turusen Lapin valot -kirja, jossa Pohjois-Lapissa asuva luontokuvaaja on upeasti taltioinut oman kotiseutunsa valoa ja sen vaihtelua.


Turusen kirja on hieno matka arktisten valojen maailmaan. Eikä vain revontulien. Kuvaaja tuo esiin kaamoksen tunnelmaa, talviauringon lämpöä, kevään heräämistä ja kesän yötöntä yötä.

Valon vaihtelut pohjoisnavan lähellä tuntuvat luonnossa voimakkaina ja myös vuodenaikojen rytmi on toinen kuin etelässä. Kittilässä kaamosta kestää joulukuun alkupuolelta tammikuun alkuun, Utsjoella marrakuun lopusta tammikuun puoliväliin. Syksyn ruskan sävyt loistavat parhaimmillaan syyskuun puolivälissä. Sumuun voi törmätä syksyllä ja talvella. Kirjan tunnelma ja kuvat ovat vaikuttavia. Ehkäpä siksi kirja päätyi kotiin kannettavaksi.


Oman visiitin valoja saattoi tarkastella vain lyhyellä aikavälillä, kaamoksen mentyä. Oli hienoa huomata auringon tuoma ilo ja pilvisen sään harmaus. Iltaruskon tunnelmat tunturissa jäivät mieleen.














Terveisin,



sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Chalets-tyyli puhutteli Ranskan Alpeilla

VAL D'ISÈRE

Alppialueen mökit "Chalets" edustavat yksinkertaisuutta kaikissa muodoissaan. Ne ovat ylistys luonnon helmassa, vaikeissa olosuhteissa elämiselle. Ne edustavat pitkiä rakentamis- ja käsityöperinteitä ja funktionaalisuutta parhaimmillaan.




Val d'Isèren alppikylässä käydessämme poikkeamme kylän ainoassa, ahtaassa ja omaperäisessä kirjakaupassa. Olemme tehneet sieltä rinnekarttojen ja -kirjojen lisäksi uskomattomia löytöjä kylän historiasta ja kulttuurista. Viimeisin hankintani käsitteli Chalets-rakentamisen historiaa, arkkitehtuuria ja sisustamista. Pyrypäivänä kirjaa selatessani huomasin, miten elävänä koko rakennuskulttuuri vaikuttaa kylässä yhä.



Ranskan alppialueen rakennushistoria ja tyyli puhutteli jo 1920-luvulla kuuluisia arkkitehtejä. Alueen junaliikenteen kehitys ja laskettelun suosion kasvu sai 50- ja 60-luvun arkkitehdit innostumaan tyylistä. Esimerkiksi Le Corbusier, hänen yhtiökumppaninsa Pierre Jeanneret ja yhtiössä työskennellyt arkkitehti ja designer Charlotte Perriand vaikuttivat Méribelin alppikylän ilmeeseen. Yksinkertaisuus ja yhteys luontoon olivat suunnittelun lähtökohdat. Ylellisyyttä on ajan saatossa lisätty, mutta se ei ole ollut itsetarkoitus. Arkkitehtehtien ajattelussa vallitsee näkemys ympäristöystävällisestä ja luontoon sopivasta rakentamisesta. Uusin tekniikka on lisännyt mahdollisuuksia mm. aurinkoenergian hyödyntämiseen.

Ryhdyin katsomaan kylää ja siellä näkemiäni tyylejä uudenlaisin silmin. Bongasin ylellisyyden ja modernin designin keskeltä yhä enemmän myös perinteisiä asioita.


Val d`'Isère on yksi vanhimmista ja korkeimmalla sijaitsevista alppikylistä. Monen mielestä se on Ranskan hienoin ja kaunein. Minun sydämeni se on ainakin vienyt.


Puu kaikessa muodossaan on vallitseva materiaali. Se koristaa koteja ja tuoksuu lämmityssavuissa.



Puuleikkauksissa toistuu sydänaihe, jonka juuret ovat kristillisyydessä. T'änä päivänä sillä halutaan kuvata lämpöä, rakkautta ja vieraanvaraisuutta.


Vuodetekstiileissä suositaan puhtaan valkoista puuvilla ja pellavaa. Puuta käytetään kylpyhuonetiloissakin.





Astiakaapeissa on tuttua tunnelmaa suomalaistalonpoikaisittainkin.


Lämpimät punaisen sävyt ovat vahvasti esillä perinteisten huonekaluverhousten ja verhojen värimaailmassa.






Koristetekstiileissä suositaan erilaisia turkisaiheita, oikeita tai keinotekoisia taljoja ja neuleita. Puukaiverruksen pitkät perinteetä elävät yhä koriste-esineissä.


Savesta valmistetut astiat ovat edustaneet vuoristoalueiden käsitöitä kaikkialla maailmassa. Alppikylissä keramiikka elää käytännössä yhä myös monissa ravintolakeittiöissä.







Terveisin,