lauantai 25. helmikuuta 2012

Jurmon kylä - lähimpänä merta


Saaristomeren yllä lepää hernerokkasumu. Mieleeni nousee nuoruudesta suorastaan pelottava veneretki Hangon karikkoisilla vesillä vastaavassa sankassa sumussa. Onneksi nyt ovat jalat tukevasti maan pinnalla. Mutta onneksi kuitenkin saaristossa.



Jurmon sumu on pakko kuvata, mökin takana ihan lähietäisyydellä on avoin meren selkä, joka on aavemaisesti kadonnut kokonaan. Luen saarella, kuvan mökin naapurissa, Hannu Väisäsen lyhytproosan helmiä kirjasta Apuata. Hurmaavia ja todella mukaansa tempaavia katkelmia ranskalaisuudesta. Elämän sarkastisesta puolesta.

Pian otan taas välipalaksi katkemia toisesta kirjasta, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Se on jurmolaisen kirjailijan Agneta Anderssonin hieno teos Jurmon kylä - lähempänä merta (alkuper. Jurmo by - närmast havet).

Angneta Anderssonin, sosionomin, kirjalijan ja toimittajan, juuret ovat Jurmossa ja hän on palannut saaren vakituiseksi asukkaaksi, kun saarelle saatiin sähköt ja nettiyhteys vuonna 1997. Ehkä juuri tästä syystä kirja rakentaa realistisen mielikuvan saaren elämästä sen historian eri vaiheissa. Kirjailijan omat lapsuuden tunnelmat ja omille juurilleen palaaminen ovat koskettavaa luettavaa. Kirja näyttää ihan kirjaimellisesti, miten tämä saari kietoo ihmisiä pauloihinsa, suorastaan lumoaa.

Kirjan teksteissä esiintyvät minullekin vuosien saatossa tutuiksi tulleet henkilöt ja paikat. Siksi kirjaan on ihana palata myös jokaisella visitillä uudestaan ja uudestaan. Olen ostanut kirjan sekä suomeksi että ruotsiksi. Ja välillä luen ruotsinkielistä versiota vain siksi, että sen kielessä on niin ihana, minulle vähän vieraampi tunnelma. Kirjan mustavalkoinen kuvitus täydentää mielikuvia ja sopii loistavasti kirjaan. Taitto on oma taideteoksensa.




Saaristomeren keskellä sijatseva Jurmon saari nousi ensimmäisen kerran esiin 1200-luvulla tanskalaisessa purjehdusreittiselostuksessa. Saari sijaistsee linnuntietä noin 200 km:n pässä kolmesta pääkaupungista, Helsingistä, Tukholmasta ja Tallinnasta. Jurmon sijainti on antanut sille vanhoissa kartoissa näkymän nimen, lähimpänä merta, iurima ultima.

Jurmo on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja osa siitä on rauhoitettu lintujen pesimäaikaan. Saari on muodostunut jääkauden aikana hiekan ja soran kerrostumista ja se on Salpausselän harjumuodostelman viimeinen osa. Saarella asuu ympäri vuoden kymmenkunta ihmisiä, vakituisia vapaa-ajan asukkaita on muutamia kymmeniä ja vuosittain saarella vierailee parikymmentätuhatta turistia, joista suuri osa on venelijöitä. Minä olen yksi vakiovieras... useamman kerran vuodessa.

Terveisin,


PS. Kirjailija Agneta Andersson bloggaa Jurmosta YLE:n ruotsinkieliselle
uutistoimitukselle teemalla Mitt Åboland, Agnetan blogiin pääsee tästä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Rakkauteni Jurmo

Istun Jurmon saarella, idyllisssä mökissä. Aamukahvin tuoksu on vallannut tilan ja takassa humisee tuli. Liekki leikkii iloisesti ja valaisee puolihämärää tupaa. Saarelta syksyllä ostetusta alpakanvillasta kudotut villasukat lämmittävät jaloissassa. Olo tuntuu helpottuneelta.

Tämä on tänä vuonna ensimmäinen visiitti lempisaarelleni, mutta jos kuluneen vuoden kiertoa katsotaan, niin neljäs. On kuopuksen hiihtoloma ja olemme täällä hänen aloitteestaan. Ei omena kauas....



Läksimme eilen matkaan Nauvon Pärnaisista. Lossimatkalla kohtasimme meren jään.


Mannerilman harmaus oli vallitseva tunnelma. Jäälautat ajeletivat päämäärättömästi.


Mitä kauemmaksi yhteysalus meidät vei, sitä vähemmäksi jää kävi. Avomeri oli vapaa.



Saavuimme auringossa kylpevälle Jurmon saarelle, tuulen tuiverrettavaksi.






Annoimme vaahtopäinä lyövän aallokon kuminan tyhjentää ajatukset. Vapauttaa luovuuden.


Tyttäreni ja hänen ystävänsä löysivät omat, jo tutuiksi tulleet kuvionsa, paikkansa ja innoituksensa.
Minä annoin kiireeni pysähtyä. Ihailin kyläyhteisön pysyvyyttä ja sen edustamaa rauhaa.


Me vain nautimme...


... ja illalla näimme Jurmon kuuluisan auringonlaskun...


Terveisin,


PS. Aikaisempia kokemuksiani ja tunnelmiani Jurmosta voit lukea
blogini aiheittain ryhmitellystä tekstiarkistosta "Jurmo" hakusanalla.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Laskiaispullien hurmaa Tukholmassa

TUKHOLMA


Kungsgatan 55:ssa sijaitsee perinteikäs konditoria-kahvila Vete-Katten. Kahvila on arkisin auki aamutuimaan ja se on myös loistava aamiaispaikka Tukholmassa. Viikonloppuisin kahvila aukeaa puolilta päivin ja se sopii iltapäivän lepohetken kruunaajaksi.







Kahvila on tunnettu herkullisista leivonnaisistaan. Ja ihan erityisesti se on Ruotsissa kuuluisa laskiaispullistaan. Olen iloinen, että pääsimme tänä vuonna niitä kuopukseni kanssa maistamaan. Vete-Kattenin laskiaispullissa kermapilven päälle laitetaan vain pieni, hauska sektorihattu.




Kahvilamiljöössä on vanhan ajan tunnelmaa. Tilat jakautuvat useisiin pieniin, eri nimisiin kamareihin. Ja keskellä on kahvin noutopiste.







Kermainen kaakao ja vaniljalla täytetty laskiaispulla oli kuopuksen valinta.
Minulle laskiaisipulla maistui mantelimassatäytteellä vahvan kahvin kera.






Terveisin,