maanantai 29. elokuuta 2011

Jurmon saarella muinaistulien yönä


Kylän keskelle, korkeimmalle kalliolle oli tänäkin kesänä, juhannusaattona, pystytetty juhannussalko, joka on liehunt uljaasti koko kesän ja kertonut saariston perinteestä.


Elokuun viimeisenä lauantaina sen aika oli kuitenkin väistyä syksyn tieltä. Niin kylän väki kokoontui taas kalliolle. Miehet kaatoivat salon maahan ja naisväki riisui sen koristukset.






Kesää hehkuvat pihlajanoksat ja kuusi kesäkukista tehty seppelettä olivat kuihtuneet. Ne leikattiin irti ja kasattiin poltettaviksi illan kokossa.





Auringon laskiessa kokoonnuttiin taas vanhan perinteen mukaan rantaan, muinaistulien äärelle. Pakana-aikana tulilla karkoitettiin pahoja henkiä. Myöhemmin tulilla viestittiin lähisaarien asukkaille. Ja elokuun viimeisenä lauantaina tulet sytytetään tasan 21.30 kesän loppumisen merkiksi. Myös juhannussalon rippeet poltetaan tässä kokossa.
Venetsialaiseksi illaksiksin nimetyssä juhlassa on pitkät saariston perinteet. Nykyisin juhlalla on myös symbolinen merkitys osana Itämeren suojelua.



Tulen lämmössä ja valossa ollaan vaisuja ja valmistaudutaan syksyyn. Haikea viulumusiikki tukee tunnelmaa. Kesä on loppunut, tervetuloa syksyn tuulet.



Rannasta kuljimme puolitoista kilometriä takaisin kylään, kohti mökkiämme. Pimeässä tunsimme kanervan ja pihkan tuoksun, aistimme suolaisen tullen ja maantiehiekan pölyn. Emme nähneet hyvin, mutta kuulimme sadat sirkat.

Lopuksi yllemme kaartui tummaakin tummempi tähtitaivas tähtisumuineen, tuntuu, kuin tähtien määrä olisi kolminkertaistunut kotitaivaaseen verrattuna. On muinaistulien yö!

Terveisin,

perjantai 12. elokuuta 2011

Sissipäällikön jalanjäljillä Hommanäsin kartanonossa

Porvoon vanhempi, Mannerheiminkadun silta, on remontissa ja suljettuna loppuvuoden ajan. Uudet liikennejärjestelyt ovat tulleet voimaan tällä viikolla, ja miten vaikeaa onkaan suunnitella jokainen ajoreitti ilman tuttua siltaa.
Tänä aamuna tuskailin taas auton ratissa ja mieleeni tuli kesälomalta tarina Tapani Löfvingistä, joka oli ansioitunut suomalainen sissipäällikkö 1700-luvulla. Yksi hänen kuulusimpia tekojaan oli nimittäin tuon kyseisen Porvoon  sillan polttaminen vihollisen etenemisen estämiseksi.

Vuonna 1713 venäläiset tekivät maihinnousun Helsinkiin ja etenivät sieltä Porvooseen, jonne Suomen armeijan pääjoukko Löfving mukaan lukien oli joutunut perääntymään. Porvoon taistelussa suomalaiset olivat altavastaajina venäläisten miesylivoimalle ja Löfving sai käskyn polttaa Porvoon sillan suomalaisten sotilaiden perääntymisen jälkeen. Hän onnistui, mutta menetti taistelun tiimellyksessä vasemman korvansa.

Myöhemmin hän sain lahoituksena Ruotsin kuninkaalta Porvoossa sijaitsevan Hommanäsin tilan uskollisesta palveluksestaan ja sanotaan, että hänen korvaton haamunsa yhä kummittelee tilalla.

Kesälomalla piipahdin kahvilla Hommanäsissä, joka tänä päivänä edustaa modernia lähiruokaa monien muiden kartanoiden tapaan. Tilan tuottamia elintarvikkeita myydään ympäri Suomea ja kuulin, että omistajilla on uusia suunnitelmia oman tuotannon laajentamisesta.


Keltaisen päärakennuksen pihapiirissä toimii kesäkahvila



 Perinteet näkyvät sisustuksessa ja jopa herkissä kukallisissa kahvikupeissa.
Omenapiirakka on tietysti kotona leivottua.


Maitokannusta tuli mieleeni maalta kotoisin ollut isäni. Hänen lapsuudenkodissaan oli samanlainen.


Jotain hyvää riitti myös kotiin vietäväksi. Tällä kertaa valitsin pihlajanmarjahyytelöä, mutta erilaisia hilloja ja mehuja olisi ollut monia muitakin. Myös sinappi on erinomaista.


Terveisin

lauantai 6. elokuuta 2011

Hieronymuksen innoittamaa designia Pradossa

PRADON TAIDEMUSEO

Kun menee suureen taidemuseoon 13-vuotiaan kanssa, täytyy olla valmis myönnytyksiin. Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen visiittini Pradossa ja minun oli helppo sopeutua kuopukseni toiveisiin. Goyan, El Crecon ja Rubensin tunnetuimpia maalauksia sekä Velázquezin "pelottavasilmäisen prinsessan" (Las Meninas) katsoimme sulassa sovussa, mestareiden otteita ihaillen.

Suu meni mutruun, kun ehdotin, että haluaisin vielä nähdä 1500-luvun flaamilaisen taiteen mestarin, Hieronymus Boschin työt, sillä Pradossa on niistä esillä merkittävin kokoelma.

Kuopus oli suloinen ja suostui kuitenkin pyyntööni. Ja mikä ilo sitten syntyikään, kun taidekierroksen päätteeksi museon designkaupasta löytyivät koko Madridin matkat supertuliaiset - juuri Hieronymus Boschin taulun innoittamana tehdyt designtuotteet.
Hieronymus Boschin tunnetuin teos on kolmiosainen, puupaneelille maalattu
"Maallisten ilojen puutarha" 1500-luvun alusta. Vasemmalla kuvataan paratiisia ja oikealla helvettiä.
Keskellä on on ohikiitävä maallien elämä.

Hieronymus maalasi mielellään erilaisia eläinhahmoja ja epäeläimiä. Juuri näihin olivat modernit designerit tarttuneet ja tuoneet keskiajan renessanssin nykyaikaan.


Liskohahmo aamulattekupissani veti suupielet väkisin hymyyn.


Kuopus valitsi vihreän koira-aiheisen aamiaissetin, josta jogurttimysli
maistui selvästi entistä paremmalle. 
Muotoilin mielessäni tuttua mainoslausetta... hyvä mieli - parempi ruoka.


Sarjan muistilehtiöt ja pinssit tarttuivat myös kuopuksen maiharilaukkuun.


Designterveisin